Olen nyt ihan hurahtanut tuon hapanjuuren ruokkimiseen. Hapanjuureni voi oikein hyvin... välillä emojuuri lepää jääkaapissa ja sitten taas huoneenlämmössä jolloin on ruokinnan aika. Leipää on nyt tehty viikoittain, sekä hapanjuuresta tehty pullataikina rahkapiirakkaan oli kyllä aika hyvää.

Hapanjuurileipään olen käyttänyt pelkästään spelttijauhoja tai sitten noin puolet vehnäjauhoja ja puolet spelttijauhoja.

Tällä tyylillä leivän teko ei ole kyllä sitä nopeinta leivontaa, mutta maku palkitsee odotuksen. Emojuurta ruokin useamman päivän ja kun taikinan teon aika koittaa, niin sen autolyysiin, kääntelyihin ja lepoihin saa varata neljästä kuuteen tuntiin aikaa. Sitten vielä korissa, jääkaapissa odotetaan seuraavaan päivään, jolloin pinta saa yllensä kuvioita ja padan sisällä pääsee uuniin paistumaan. Kaikista vaikein hetki on se odotus kun leipä tulee uunista, jolloin se tarvitsee ainakin tunnin levon tasatessaan lämmön, mutta kun haluaisin jo päästä leikkaamaan ja maistamaan. Onhan se ihanan rapea päältä ja pehmoinen sisältä, kauniiden kolojen kera.

Ihan perusainekset... vettä, jauhoa ja suolaa... hapanjuurileipä... mikä maku ja tuoksu.

Alla muutaman kuva leivästä, sekä kuva juuripurkista jossa on menossa ruokinnan kolmas päivä.